10.03.1995 Atlantassa, Georgiassa syntyi Riveran perheeseen toinen lapsi, tyttö vauva - joka teki hyvin tavallisesta pienestä perheestä erittäin onnellisen ja ideaalin, sillä muutamaa vuotta aiemmin heille oli syntynyt poika. Raphael ja Susan Rivera olivat haljeta onnesta ja ylpeydestä omista lapsistaan ja elämä tuntui muutenkin hymyilevän sekä rullaavan hyvin. Vaikka pariskuntana Raphael ja Susan olivat melko nuoria, he olivat kuitenkin rakentaneet itselleen kivan ja tasapainoisen elämän, eikä heillä ollut taloudellisia huolia. Raphaelin suku oli myös erittäin hyvin toimeen tuleva - joten siltä suunnalta myös oli osa heidän varallisuudestaan tullut. Susan itse oli sellaista keskivertoperheestä lähtöisin. Perheen onnea täydennettiin vielä noin kolme vuotta Ellan syntymän jälkeen toisella tyttö lapsella ja näin perheeseen kuuluivat onnellisten vanhempien lisäksi lapset Leonardo, Ella ja Elena.
​
Lapsuus kolmella sisaruksella oli mitä onnellisin ja vakaa, eikä mitään maailmaa mullistavaa juuri ikinä tapahtunut vaan arki rullasi omalla painollansa mukavasti. Koko perheen sydäntä lähellä ovat aina olleet erilaiset eläimet ja kyllä siihen on aina kuulunut kissoja sekä koiria. Susan oli ammatiltaan eläinlääkäri ja pyöritti omaa pieneläimiin erikoistunutta eläinlääkäriasemaa muutaman kollegansa kanssa. Isä Raphael puolestaan oli myyntimies ja aika usein työmatkoilla ulkomailla saakka, joten lapsien kanssa silloin aikaa vietti Susanin nuorempi sisko Cindy. Ella ja Leo olivat aikamoinen vauhtikaksikko ja nuorin Elena puolestaan vähän ujo ja rauhallisempi joka viihtyi mainiosti sisätiloissa nenä kirjassa sillä välin kuin vanhemmat sisarukset temmelsivät pitkin maita ja mantuja. Ella osoittautui myös koulujen alkaessa akateemisesti hyvin lahjakkaaksi ja likka pärjäsikin koulussa vallan mainiosti. Lapsuuden harrastuksia oli monia, mutta tanssi on säilynyt hänen parissaan läpi elämän. Myöhemmin vanhempana hän innostui myös joistain kamppailulajeista veljensä kanssa, mutta niitä ei harrastettu kovinkaan pitkään aktiivisesti loppujen lopuksi.
​
Teini-iässä sitten koulu sujui edelleen ihan mukavasti, mutta auttamatta keskittymiskyky ja mielenkiinto oli enempi muualla kuin koulun käynnissä. Ella ja Leo löivät useinkin viisaat pienet päänsä yhteen ja keksivät kaikenlaista vanhempiensa pään menoksi. High schoolissa Ella lukeutui ilman muuta suosituimpien tyttöjen joukkoon eikä huomiolta ole voinut välttyä. Siinä sitten alkoi olla ensimmäisiä alkoholi kokeiluja, kotibileitä ja poikahuolia. Isoveli kuitenkin piti jöötä ja oli kyllä valmis välillä jopa nyrkein puolustamaan siskoansa, jolla tosiaan oli vähän pahana tapana joutua konflikteihin ja kaikenlaisiin muihin erikoisiin tilanteisiin. Yhdessä Ella ja Leo yrittivät parhaansa mukaan pitää nuorimman sisaruksen kaidemmalla tiellä ja poissa vaikeuksista. Jonkinmoista kapinointia vanhempia kohtaan Ellankin suunnalta ilmeni, mutta pahin kapinoitsija oli ehdottomasti silti Leo. Ellan temput olivat lähinnä yöllisiä karkailuja kavereiden kanssa, salaisia bileitä joihin tietenkin sisältyi alkoholia, kotiin tulo ajoista luistaminen ja sen sellaista.
​
18-vuotis syntymäpäivänsä kynnyksellä Ella tutustui kaupunkiin muuttaneeseen paria vuotta vanhempaan kundiin nimeltä Charlie. Charlie ja Leo olivat keskenään kavereita ja sitä kautta Ellakin häneen tutustui, koska missä veli ei sisko voinut olla kovin kaukana. Lopulta ennen pitkää Ellan ja Charlien suhde roihahti romanssiksi. Pari vietti tiivisti aikaa yhdessä ja heidän välillään klikkasi jostain syystä ihan ihmeellisen hyvin, jota jopa Leo sekä Elena ja vanhemmat ihmettelivät, koska Ella muuttui paljon ja oli niin silmin nähden onnellinen Charlien kanssa: Match made in haven. Yhdessä pari kasvoi ja yhteisten haaveiden kautta pari päätti muuttaa New Yorkiin, kun Charlie pääsi sinne hakemaansa kouluun opiskelemaan. Ella oli kotoa pois muuttaessaan 20-vuotias. Elämä Nykissä oli paljon erilaisempaa kuin Atlantassa, mutta he sopeutuivat sinne hyvin. Ella opiskeli taiteita ja Charlie bisnestä. Vuosien vieriessä pariskunnan elämä alkoi muistuttaa täydellistä vaikka toki heilläkin omat hankaluutensa oli mutta niistä aina selvittiin ja tuntui vaan, että kaikki koettelemukset vahvistivat paria entisestään. Lopulta heidän 5 vuosipäivän aattona Charlie polvistui ja kosi Ellaa, joka tietenkin vastasi täysin yllätyksenä tulleeseen kysymykseen kyllä. Kihlaus ei tullut kummankaan osapuolen perheille sinällään yllätyksenä, mutta toki siellä sitten itkettiin onnesta ja ilosta kuin uutisia jaettiin. Myöhemmin samana vuonna perheeseen liittyi, dalmatiankoira narttu joka nimettiin Dixieksi.
​
27.04.2019 onnellinen elämä kuitenkin koki kovan kolauksen. Ella sai silloisiin töihinsä yllättäen puhelun sairaalasta, jossa kerrottiin että, oli tapahtunut onnettomuus jossa, monia ihmisiä on loukkaantunut ja heistä yksi oli Charlie. Miehen vammat olivat niin vakavat, että hänet oli kiidätetty sairaalaan ja lähes suoraa viety leikkaussaliin. Ella oli shokissa ja paniikki oireet alkoivat hiipiä hänen mieleensä kun hän sai loppupäivän vapaata ja suuntasi pikimmiten sairaalaan. Leikkaus tuntui kestävän ikuisuuden ja muutamien pelon sekaisten tuntien jälkeen lääkäri viimein tuli hakemaan naisen tapaamaan miestään. Charlie oli saanut pahan vamman aivoihinsa ja menettänyt paljon verta sekä saanut lukuisia haavoja kehoonsa sekä muutamat luut olivat murtuneet. Ennuste oli varovaisen positiivinen kuitenkin vaikka mies ei ollut tullut tajuihinsa. Seuraavan viikon aikana Ella kuluttikin paljon aikaansa sairaalassa ja kävi vain kotona hoitamassa koiraansa, jonka lopulta Ellan hyvä ystävä Naomi otti sen luokseen hoitoon, jotta punapään ei tarvinnut olla siitä huolissaan. Viikon aikana miehen vointi ehti parantua ja syttynyt toivon kipinä tuntuikin sitten lopulta murskaavalta kuin Charlien keho lopulta kuitenkin petti kaikesta huolimatta. Kesän kynnyksellä rikkoutunut Ella muutti takaisin vanhempiensa luokse Atlantaan. Vajaa puolisen vuotta mentiin todella sumussa ja kaikki olivat vuorotellen enempi ja vähempi huolissaan Ellasta, jonka koko maailma murskaantui täydellisesti. Vähitellen kuitenkin Ella päätti alkaa taas elää surusta ja täydellisestä kivusta huolimatta. Loppu syksystä Ella oli sen verran saanut elämäänsä kasaan, että päätti jälleen muuttaa pois vanhempiensa nurkista, mutta koska New Yorkiin hän ei kyennyt palaamaan suuntasi hän matkansa Orlandoon Floridaan missä hänen isoveljensä myös nykyään asui tyttöystävänsä kanssa.
​
Tulevaisuuden suunnitelmat kun romuttuivat täydellisesti niin tällä hetkellä daami elää enemmän päivä kerrallaan, eikä hänellä pahemmin ole suunnitelmia uudelle elämällensä. Kuitenkin elämä on rullannut Orlandossa kohtuullisesti. Hän on löytänyt vähän häviksissä olleen palonsa tanssiin ja muuhunkin taiteellisuuteen uudelleen. Hän opettaa osa-aika työnä tanssia aloittaville ja opiskelee UCF:ssä viestintää. Realistisena ihmisenä Ella ei oleta korjaantuvansa koskaan kokemuksistaan täydellisesti ja haamu tulee varmasti kummittelemaan hänen mielessään vielä pitkään. Kuitenkin hän uskaltaa jo haaveilla matkustelusta ja myös kiinnostus valkokuvausta kohtaan on kasvanut paljon viime vuosina, mutta ei hän ole koskaan vielä siihen kovin konkreettisesti tarttunut. Vielä hän kantaa kaulassaan lähes aina pitkässä hopeisessa sirossa ketjussa kihlasormustaan muistona siitä, että rakkaus ei koskaan kuollut vaan kuolema parin toisistaan erilleen pakotti.